Lapsen oikeus on Oulun etu
*** kirjoitus julkaistu Oulu-lehdessä 25.11.2017***
Varhaiskasvatus puhuttaa jälleen Oulun talousarvion käsittelyssä. Esitykset subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamisesta sekä yli 3-vuotiaiden lasten ryhmäkokojen palauttamisesta hävisivät äänestyksen kaupunginhallituksessa Lapsen oikeuksien päivänä 20.11. äänin 7–6.
On kestämätöntä, että lapsen oikeuteen saada kokopäiväistä varhaiskasvatusta kajotaan vanhemman työmarkkinatilanteen tai uuden perheenjäsenen syntymän, siis alaikäisestä lapsesta riippumattomien tekijöiden perusteella. Suomen kuudesta suurimmasta kaupungista ainoastaan Oulu on rajannut varhaiskasvatusoikeutta, vaikka meillä varhaiskasvatukseen osallistuminen on heikointa.
Oulussa avoin varhaiskasvatus on suositumpaa kuin muissa suurissa kaupungeissa. Avoimilla kerhoilla saatiin tehokkaasti ohjattua perheitä pois ”kalliista” kokopäivähoidosta. Tosiasiassa kuusikkokuntien vertailussa Oulun varhaiskasvatus on edullisinta.
Oulussa yksityisen päivähoidon osuus on maan suurin, nyt noin 38 %. Päivähoito on lähipalvelu, eikä kaikilla asuinalueilla perheillä ole aitoa mahdollisuutta valita päiväkotia. Palveluseteli perustuu kuluttajan ja päiväkodin väliseen sopimukseen, jonka vuoksi kunnallisessa ja yksityisessä hoidossa on eroja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus ja ryhmäkokojen palauttaminen antaisivat siis myös taloudellista pelivaraa yrittäjille siihen, että palvelusetelisääntökirjaan voitaisiin neuvotella palvelujen yhdenmukaisuutta parantavia muutoksia.
Viime vuonna talousarvioon lisättiin 1,5 miljoonaa euroa erityistä tukea tarvitsevien lasten ryhmiin kompensaatioksi ryhmäkokojen kasvattamisesta. Tämä varaus on ensi vuonnakin raamissa. Käytännössä määräraha on ollut vaikea kohdentaa niin, että päiväkoteihin oltaisiin saatu pysyviä käsipareja. Lapset viettävät arkensa ryhmissä, joissa lasten lisäksi vaihtuvat aikuiset. Joillain järjestelyillä myös alle 3-vuotiaita on sijoitettu isompien lasten isompiin ryhmiin.
Laadukas varhaiskasvatus on muuta kuin ”pelkkää päivähoitoa”. Se pienentää lasten osaamisen tasoeroja kouluun siirtyessä sekä antaa sosiaalisia, yhteistyö- ja oppimisen taitoja – mutta vain lapsen kehitystasoa vastaavissa riittävän pienissä ryhmissä, joihin kaikilla on yhdenvertainen oikeus osallistua.
Toivon, että valtuustossa lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen voittaa. Päätös olisi Oululle myös hieno vetovoima- ja pitovoimatekijä.
Lapsen oikeutta päivähoitoon ei tule rajoittaa
(Mielipidekirjoitukseni, julkaistu Kalevassa 3.11.2015)
Oulun kaupungin tulisi Helsingin tavoin jättää rajaamatta lapsen subjektiivinen päivähoito-oikeus vanhemman työmarkkinastatuksen perusteella. Sen sijaan tulisi edelleen panostaa olemassa olevaan hyvään palveluohjaukseen ja palvelutarjontaan.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen niin, että kokopäivähoitoa tarjottaisiin vain niile lapsille, jonka vanhemmat opiskelevat tai ovat töissä, lisäisi turhaa byrokratiaa, seurantaa ja valvontaa. Epätyypilliset työsuhteet, työllisyystoimenpiteet, freelance-työ ja muut työn ja työttömyyden välimaastossa kulkevat työmuodot ovat yleistyneet nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi Oulun kaupunki on nuorisotyöttömyydessä valtakunnan “kärkisijoilla”. Kokopäivähoitoa ei tulisi rajata lapselta myöskään siksi, että hoitomahdollisuus edistää työttömienkin vanhempien yleistä toimeliaisuutta.
Pari vuotta sitten Oulussa voimaan tullut varhaiskasvatuskerhojen maksuttomuus on menestystarina. Kun asiakasmaksut poistettiin, kaupungille edullisempien palvelujen piiriin siirtyi vapaaehtoisesti lapsia sadoista perheistä, ja kustannusvaikutus oli positiivinen. Siksipä vuosia suunniteltu päivähoidon tuntiperusteinen laskutus tulisikin saattaa pian käytäntöön, sillä silläkin olisi ohjaava eli palvelutarvetta vähentävä vaikutus.
On myös tärkeää huomata, että tähän saakka yksityisen sektorin tuottamissa päivähoitopalveluissa osapäivähoidon osuus on ollut pyöreä nolla, vaikka yksityisen hoidon osuus on jo 36%. Kaupunki on siis maksanut kyselemättä kaikista yksityisessä hoidossa olevista lapsista kokopäivähoidon palvelusetelin summan. Nyt, kun myös yksityiset palvelutuottajat velvoitetaan tarjoamaan kevyempiä kerhoja ja osapäivähoitoa asiakasperheille, voidaan olettaa osapäivähoidon yleistyvän ja kustannusten pienenevän ilman hallituksen pakkoakin.
Hilkka Haaga
kaupunginhallituksen jäsen
Vasemmistoliitto
