Hilkka Haaga – Meillä on varaa parantaa. Terveyspalvelut, ennalta ehkäisevät palvelut, terveyden edistäminen.

Oulun terveyspalveluja keskitetään isoihin monialaisiin hyvinvointikeskuksiin ja pienempiin alueen erityispiirteet huomioiviin hyvinvointipisteisiin. Iso muutos liittyy sote-uudistukseen.

Julkisista palveluista on tehtävä laadukkaita ja houkuttelevia, jotta ihmiset valitsisivat ne myös tulevaisuudessa, jos ja kun valinnanvapauslaki toteutuu. Sen kapitaatiomallissa on riski, että isot yksityiset toimijat saavat helpot asiakkaat ja heistä suoran korvauksen, vaikka ketään ei tarvitsisikaan hoitaa, ja julkinen joutuu hoitamaan maakunnan palvelulaitoksen eli erikoissairaanhoidon puolella ne ”vaikeammat tapaukset”.

Liiketaloudellisen voiton tekeminen ihmisten terveydellä ei ole moraalisesti hyväksyttävää. Valtion maakunnille ohjaamat verorahat eivät riitä nykyisenkään tasoiseen hoitoon, jos isot yhtiöt vetävät voitot verosuunnittelulla ulos Suomesta.

Oulussakin on puhuttu vuosikausia ennaltaehkäisevien palvelujen merkityksestä, mutta budjetointi ei ole mahdollistanut aitoa tarttumista asiaan. Lisäksi terveyden edistäminen jää kuntien tehtäväksi sote-uudistuksen jälkeenkin, joten tähän työhön tulee valmistautua jo nyt. 

Mihin meillä on varaa?

  1. Luovutaan terveyskeskusmaksuista! Pahimmillaan kahdenkympin käyntimaksu pitkittää pienituloisen hoitoon hakeutumista niin, että pieni vaiva muuttuu vaikeammin hoidettavaksi ja kalliiksi laitospäiviksi. Asiakasmaksujen käsittelystä koituu myös kuluja – usein lähelle samaa summaa kuin laskutettava osuus. Helsingissä käyntien maksuttomuus ei ole aiheuttanut ruuhkia tai turhia lääkärikäyntejä. Tämä käytäntö tulee saattaa voimaan myös tulevan maakunnan alueella.
  2. Palautetaan julkisten palvelujen arvostus! Alibudjetoinnin on loputtava, jonot pitää purkaa ja henkilöstön työoloista täytyy huolehtia. Ei enää ”arvauskeskuksia”!
  3. Pidetään huolta vanhuksista! Hoitajamitoitus vanhuspalveluissa sekä kotiin tuotavien palvelujen saatavuus ovat arvokkaan vanhuuden edellytys. Palvelutarpeen arviointi tulee käsitellä nopeasti, eikä hoivapaikkaa saa evätä siksi, että päästään valtakunnallisen linjauksen tasoon ”92 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan”
  4. Muistetaan myös ”SO”! Se on sote, eli sosiaali– ja terveyspalvelut. Monet terveysongelmat johtuvat alun perin sosiaalisista ongelmista. Sosiaaliset ongelmat ovat usein myös ylisukupolvisia. Mielenterveystyö, velkaneuvonta, kotiapu ja Oulussa paheneva huumeiden käyttö vaativat lisäresursseja.
  5. On tärkeää, että sote-uudistuksen rinnalla maakuntavaltuustoihin valitaan päättäjiä, jotka tietävät mistä sote lähti ja mihin se menee. Tänä keväänä valittavat valtuustot päättävät vielä kuntien vuoden 2018 budjetista ennen uudistusta. Nyt on vaikuttamisen paikka.

Muut vaaliteemani

Oulun terveyspalveluja keskitetään isoihin monialaisiin hyvinvointikeskuksiin ja pienempiin alueen erityispiirteet huomioiviin hyvinvointipisteisiin. Iso muutos liittyy sote-uudistukseen.

Julkisista palveluista on tehtävä laadukkaita ja houkuttelevia, jotta ihmiset valitsisivat ne myös tulevaisuudessa, jos ja kun valinnanvapauslaki toteutuu. Sen kapitaatiomallissa on riski, että isot yksityiset toimijat saavat helpot asiakkaat ja heistä suoran korvauksen, vaikka ketään ei tarvitsisikaan hoitaa, ja julkinen joutuu hoitamaan maakunnan palvelulaitoksen eli erikoissairaanhoidon puolella ne ”vaikeammat tapaukset”.

Liiketaloudellisen voiton tekeminen ihmisten terveydellä ei ole moraalisesti hyväksyttävää. Valtion maakunnille ohjaamat verorahat eivät riitä nykyisenkään tasoiseen hoitoon, jos isot yhtiöt vetävät voitot verosuunnittelulla ulos Suomesta.

Oulussakin on puhuttu vuosikausia ennaltaehkäisevien palvelujen merkityksestä, mutta budjetointi ei ole mahdollistanut aitoa tarttumista asiaan. Lisäksi terveyden edistäminen jää kuntien tehtäväksi sote-uudistuksen jälkeenkin, joten tähän työhön tulee valmistautua jo nyt. 

Mihin meillä on varaa?

  1. Luovutaan terveyskeskusmaksuista! Pahimmillaan kahdenkympin käyntimaksu pitkittää pienituloisen hoitoon hakeutumista niin, että pieni vaiva muuttuu vaikeammin hoidettavaksi ja kalliiksi laitospäiviksi. Asiakasmaksujen käsittelystä koituu myös kuluja – usein lähelle samaa summaa kuin laskutettava osuus. Helsingissä käyntien maksuttomuus ei ole aiheuttanut ruuhkia tai turhia lääkärikäyntejä. Tämä käytäntö tulee saattaa voimaan myös tulevan maakunnan alueella.
  2. Palautetaan julkisten palvelujen arvostus! Alibudjetoinnin on loputtava, jonot pitää purkaa ja henkilöstön työoloista täytyy huolehtia. Ei enää ”arvauskeskuksia”!
  3. Pidetään huolta vanhuksista! Hoitajamitoitus vanhuspalveluissa sekä kotiin tuotavien palvelujen saatavuus ovat arvokkaan vanhuuden edellytys. Palvelutarpeen arviointi tulee käsitellä nopeasti, eikä hoivapaikkaa saa evätä siksi, että päästään valtakunnallisen linjauksen tasoon ”92 % yli 75-vuotiaista asuu kotonaan”
  4. Muistetaan myös ”SO”! Se on sote, eli sosiaali– ja terveyspalvelut. Monet terveysongelmat johtuvat alun perin sosiaalisista ongelmista. Sosiaaliset ongelmat ovat usein myös ylisukupolvisia. Mielenterveystyö, velkaneuvonta, kotiapu ja Oulussa paheneva huumeiden käyttö vaativat lisäresursseja.
  5. On tärkeää, että sote-uudistuksen rinnalla maakuntavaltuustoihin valitaan päättäjiä, jotka tietävät mistä sote lähti ja mihin se menee. Tänä keväänä valittavat valtuustot päättävät vielä kuntien vuoden 2018 budjetista ennen uudistusta. Nyt on vaikuttamisen paikka.

Muut vaaliteemani