Reippaita rivejä

Palaa edelliselle sivulle

Kahvia talvisodan hengessä

20. tammikuuta 2012, 19:03

Valtakunta kuhisee. Tv-tenttejä, gallupeja. Mielipidettä kysytään jopa päiväkoti-ikäisiltä. Mustamaalausta, blogikirjoituksia, mukeja, vaalikoneita. Jopa 4 kuukauden ikäinen silmäteräni on osallistunut ja tuonut kontribuutionsa tasavaltaa kuuden vuoden sykleissä ravistelevaan yhteiskunnalliseen tapahtumaan. Lapsiparka – ei sitä paljon vastustella kun äiti ottaa ja pakkaa vaunuihin mukaan talkoilemaan. Puolustuksekseni voin sanoa, että Oulun yliopistossa juuri viime syksynä tehdyn tutkimuksen mukaan vauvat nukkuvat paremmin ulkona. Ja ne päiväunet on parin viime viikon ajan nukuttu Rotuaarin vaalikylässä, Paavo Arhinmäen vaalikopilla.

”Talvisodan henkeä” en ole tavannut aikoihin – kunnes kuluneina viikkoina juuri Rotuaarin vaalikylässä. Siellä eri puolueiden toimijat unohtavat oman mukavuusalueensa, kanssatekijöiden sosiaalisen statuksen, sään, omien ja kanssatekijöiden mielipiteiden ristiriidat. Säilyttävät ja jäljittävät sitä yhtä ainoaa vesikopin avainta ja lainaavat keittiövälineitä toisilleen sulassa sovussa. Antavat vinkkejä siitä, missä kannattaa käydä vessassa tai lounaalla vuoronvaihdon yhteydessä. Kun häiritsevästi käyttäytyvä kansalainen meinaa torpedoida kaikkien presidenttiehdokkaiden kampanjat älämölöllään, soitetaan yksissä tuumin virkavalta paikalle poistamaan tämä demokratian vastustaja.

Vaalit huipentuvat ensimmäisen kierroksen äänestyspäivänä, tulevana sunnuntaina. Toimin ensimmäistä kertaa vaalilautakunnassa, ja odotan mielenkiinnolla kuinka ihmiset eri puolueista toimivat puolueettomasti laskiessaan ääniä ja palvellessaan kansalaisia näiden perustuslaillisten oikeuksiensa täyttämisessä. Kirkasotsaisesti nämä poliittisesti eri suuntiin katsovat valveutuneet keittävät yhdessä kahvia ja toteuttavat demokratiaa. Kuinkahan into laantuu osalla toimijoista kakkoskierroksen vaalipäivänä, kun oma ehdokas ei olekaan mukana? Diplomaattisesti kakkoskierrokselta pudonneiden kannattajat kuitenkin hymyilevät ja suorittavat velvollisuuttaan esimerkillisinä oikeudenmukaisen yhteiskunnan pilareina. Kaikki demokratian puolesta!

Ovathan lähes kaikki harrastaneet asioita, joissa edellytetään talkoohenkeä. Usein talkoolaisten sitouttaminen on melkoista uhkailua, lahjontaa ja kiristystä. Jos pyytää harrastusporukkaa talkoilemaan, usein saa vastakysymyksen: ”Mitä siitä saa?” Nykyään talkooporukalle tarjottava voileipä/keittoruoka/kahvitarjoilu ei sitten riitä. Kulttuuritapahtumissa saa yleensä vapaalippuja ja T-paidan, jota tulee pitää päällään jos on työvuorossa (seuraavana vuonna sitä kolme kertaa käytettyä t-paitaa ei enää kehtaa pitää, paita muuttuu cooliksi vasta n. 6 vuoden jälkeen, jolloin sillä voi leuhottaa olleensa ’piireissä’ jo pitkään). Yhdessä harrastusporukassa kesäisin maksetaan jopa kilometrikorvauksia. Mikä nykyihmiselle enää voi olla niin tärkeää, että hän toimisi vapaaehtoisesti, kirjaimellisesti vapaaehtoisesti ilman vastikkeita? Mitkä yhdistykset, seurat tai järjestöt ovat niitä, joissa talkoolaisia riittää? Pysähdyin tänään Rotuaarilla Vasemmiston kopilla kyselemässä huomisia talkooaikoja ja join röyhkeästi kupin kahvia. Tuoretta. Kun ei ollut nyt itsellä vuoro. Omalla vuorolla ollessa ei kyllä kehtaa juoda kun niitä jäähtyneitä liruja.

Vaalilautakuntien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien koulutuksessa tiistaina valistuin, että ao. toimitsijat saavat korvauksen vaalipäivänä tekemästään työstä. Korvaus on parinsadan euron huiteilla, eli ei kummoinen tuntipalkka päivän pöjötyksestä, ja siitä vähennetään vielä sivutulon vero ja puoluevero. Mutta että se siitä vapaaehtoisuudesta, tässäkin asiassa. Ja äkkiähän tuosta laskee vaalitoimitsijoista aiheutuvat kustannukset Oulun alueella: 41 vaalilautakuntaa kertaa viisi jäsentä kussakin (+ 5 varajäsentä). Kallista tämä demokratian toteutuminen! Kannatan vastaisuudessa keittolounasta ja kahvia.

hyväksytty

Vastaa