Mistä tänään säästettäisiin?
Eletään vuodenkierrossa sitä aikaa, jolloin kunnissa valmistaudutaan kuumeisesti tulevan vuoden talousarvion tekoon. Oulussa hallintokunnat muotoilivat omat menoarvionsa elokuun loppuun mennessä ja kaupunginjohtaja puolestaan pistää parhaillaan rukseja saamiensa ehdotusten päälle. Lokakuun lopussa, siis kuukauden päästä, pitäisi luottamushenkilöiden päästä rukkaamaan sisältötasolla sitä, mitä ensi vuonna on vara tehdä – jos nyt tänä vuonna talousarviokirjan esitysmuoto olisi sellainen, että siitä ymmärtäisi sitä sisältöä…
Mutta! Samaan aikaan kaikki Oulun toimintayksiköt etsivät keinoja saada kuluvan vuoden talousarvio kiinni. Alijäämää näyttäisi tulevan 80 miljoonaa euroa. Keväällä kauhisteltiin yhteisöverojen niiaamista. Ratkaisuehdotus kaupungintalolta oli lomauttaa omaa henkilökuntaa – luottamushenkilöistä vasemmisto piti tiukasti kantansa siinä, että Oulun rakennemuutos ja yritysverojen heikko kertymä ei ole kaupungin työntekijöiden syytä saati vastuulla, ja ryhmien yhteisellä päätöksellä lomautuksilta vältyttiinkin. Nyt, kun verototeuma loppuvuodelle näyttääkin talousarvion mukaiselta, ovatkin toimintatulot hiipuneet ja toimintamenot kasvaneet – kokonaista 30 miljoonaa euroa. Jälleen leikkurin katse katse kääntyy omaan toimintaan ja tehostamisen tarpeeseen. Mutta entä ne hankinnat, jotka tekevät 50 % kunnan menoista? Ulkoa ostetun palvelun tuotantotapaan ja sitä myötä hintaan emme voi vaikuttaa, miksi siis tämä kauhea vimma ajaa palveluja oman kontrollin ja päätösvallan ulottumattomiin?
Sotehan se on aina (ja varsinkin erikoissairaanhoito) pahin määrärahansa ylittäjä, viimeisimmän arvion mukaan Hyve-lautakunta ylittää toimintamenonsa melkein 22 miljoonalla. Tästä erikoissairaanhoidon ylityksen osuus on yksinään 8 miljoonaa ja sairaalaostojen 3,1 miljoonaa. Haluaisinkin nähdä syksyn, jolloin hyvinvointilautakunnan budjettia ei jo valmiiksi aliresurssoitaisi. Tuntui hämmentävältä tehdä kaupunginhallituksessa päätös psykiatrisen sairaanhoidon keskittämisestä (eli oman toiminnan lakkauttamisesta ja samalla muutaman laitospaikan vähentämisestä) kun tiedetään, että sairaanhoitopiiriltä ostettuna loppulasku menee alkuvuosina pari milliä pitkäksi, ennen kuin omana toimintana järjestettävät ennaltaehkäisevät toimet alkavat purra.
Onneksi ongelma on valtakunnallinen; kurjasti pärjääviä kuntia on muitakin. Siksipä ongelmaan on keksitty ratkaisu: kun pakollisten tehtävien suorittamisessa ei ole mistä säästää, niin vähennetään niitä pakollisia tehtäviä. Valtiovarainministeriön kuntarakenneuudistuksen tietopankki -internetsivuilla on kysely, johon voi ihan tavan kuntalainenkin käydä kommentoimassa, mikä kuntien tehtävissä on turhaa tai mille taholle tehtävät kuulisi järjestää. Mielestäni järjestöjen (ja muidenkin kolmannen sektorin toimijoiden kuten yhteiskunnallisten yritysten) vastuuta mm. kulttuuri-, liikunta- ja erityisryhmien avustajapalveluissa voitaisiin lisätä, maa- ja metsätalouden sekä työllisyyden ja elinkeinojen toimialueilla on sellaisia tehtäviä jotka sopisivat ELY-keskuksille, sillä niissä on tarvittavia tilastoja ja muuta samantyyppistä toimintaa, ja että sote-puolella toimeentuloon liittyvät asiat tulisi keskittää puhtaasti yhdelle toimijalle, esim. Kelalle ja mieluiten perustulon muodossa, niin loppuu se tehoton paperien pyörittely ja luukuilla juokseminen (jo aiemmin pyörittelemissäni luvuissa Hyve-lautakunnan ylityksissä työmarkkinatuen ja toimeentulotuen ylitys on 5,1 miljoonaa euroa).
Eipä siinä, mennään siis pää pystyssä loppuvuotta ja uutta vuotta kohti. Totuus on kuitenkin se, ettei kolmen kuukauden aikana enää saada Oulun tämän vuoden kuluja kiinni. Ellei sitten panna koko kaupunkia kiinni, kuten joku jo Kalevan juttutuvassa ehdotti. Tai lopetetaan sairastaminen ja mennään kaikki töihin! Valoa tunnelin päässä näkyy kuitenkin: Euroopan talousalue virkistyy vuonna 2014, ja korkotaso on kuitenkin sen verran alhaalla, että jos tämä tästä todella kirkastuu muutamassa vuodessa, niin selätämme nuo mittavat lainatkin. Että ei muuta kuin vyötä kireämmälle ja investoimaan!
Paluumuutto intterwebbiin!
Hyvä lukija!
Olet löytänyt takaisin entisen, ah, niin mielikuvituksekkaasti nimetyn ”Hilkka blogaa” -blogin ääreen. tämä ”Reippaita rivejä” avattiin nettisivujeni julkaisun yhteydessä syyskuussa 2013 pitkällisen pähkäilyn jälkeen. Pohdin, onko tällä tasolla poliittisesti toimivalla henkilöllä syytä olla omat nettisivut. Eikö pelkkä blogi riittäisi? Toisaalta halusin kirjoituksilleni pysyvän kodin (vanhat, jo kahdessa eri paikassa olleet kirjoitukset on siirretty tämän blogin arkistoon) ja että ne nähtäisiin suhteessa kirjoittajaan (Kuka kirjoittaa? Miksi?). Monesti kirjoituksiini olisi liittynyt myös visuaalista sivutuotetta. Yhtäkkiä koin tärkeäksi myös jakaa kalenterini ja menoni mahdollisten lukijoiden kanssa. Ja sitten kun tuli idis sivujen kuvituksesta niin pakkohan se oli tehdä.
Kiitos nettisivujen toteutuksesta kuuluu Kirsi Ervastille. Valokuvat otti Joel Karppanen. Sisältövastuun kantaa allekirjoittanut. Jatkossa aion kirjoitella reippaita rivejä mm. Oulun kunnallispolitiikasta sekä valtakunnan päivänpolitiikan aiheista sillä varauksella, että pienempi nukkuu yöllä ja isompi päivällä. Jälkikasvun kanssa osallistumme myös tapahtumiin ja kokouksiin (samalla varauksella). Mitä-osion Kalenterista löytyy ajat ja paikat, ja Galleriasta dokumentoituja tilanteita. Yhteystietoni ovat näkyvillä ihan sillä, että tulisi yhteydenottoja. Kiitos ja olkaa hyvät!
