Teoista sanoihin
Viime viikolla keskiviikkona kuuden vanhempi-lapsi-kokoonpanon kolonna kiersi kanssani Hartaanselän keskustellen hartaasti lapsiperheiden arjesta ja sen haasteista. Sää suosi niin että osallistujamäärä jäi vähäiseksi, mutta laatu korvasi ehdottomasti määrän! Mahtuipa mukaan jopa yksi isä – lapsi -parikin. Mukavaa oli myös se, että osallistujat olivat 80-prosenttisesti minulle entuudestaan tuntemattomia vanhempia. Yhteystietoja tuli vaihdettua, ja kokemuksia lapsellisuudesta.
Lenkin päätteeksi istuimme alas kahville ja keräsin ylös keskustelun pohjalta kehityskohteita. Mielen päällä olivat seuraavat asiat:
– Joukkoliikenne. Oulun joukkoliikenne on häpeätahra verrattuna Turun ja Tampereen panokseen. Lisäksi pyöräilykaupungin imago on vahvasti liioiteltu Rotuaarin saavutettavuuden näkökulmasta. (sittemmin uutisoitiin, että Rotuaarille saadaan uudet pyörätelineet). Oulunsalon lentoasema on ensi vuoden alusta kunnan alueella. Shuttle-linja lentokentältä keskustaan olisi tarpeen ja palvelisi myös muuta liikennettä Oulunsalon suunnasta. Kertalippu on kallis ja vaikea ostaa, muissa kaupungeissa toimii myös älykortilla. Kaiken kaikkiaan joukkoliikenteessä olisi paljon kehitettävää.
– Kaavoitus. Työssäkäyvän perheellisen on hankala löytää tietoa omaa asuinaluetta koskevaa kaavatietoa. Kaavat on usein nähtävillä vain muutaman päivän, ja muutenkin aineisto on usein hankalalukuista, että itse asia kaavoituskielen takaa jää epäselväksi. Miten olisi internet-pohjaiset kaavoitusesittelyt?
– Joukkoliikenne ja kaavoitus. Miksi lapsiperheille kaavoitetaan ikiomia lähiöitä, ohjataan ystävällisesti muuttamaan näihin ja samalla pakotetaan hankkimaan kaksi autoa, jotta lähiöstä pääsisi pois palvelujen pariin? Jopa lapsen kanssa liikkuvan mielestä olisi mukavampaa asioida keskustassa ilman autoa.
– Neuvolan tädit. Varsinkin keskustan terveysasemalla on ongelma: raskaudenajan seurannat ja vauvan ensimmäisen vuoden neuvolat on aina eri terveydenhoitajalla. Kodin ja neuvolan väliin ei ehdi muodostua hoitosidettä, ja tämä hidastaa vastaanotolla toimimista, kun hoitohistoria tulee selvittää joka kerta uudelle hoitajalle. Ja vielä kun Keskustan terveysaseman äitiysneuvola on Kontinkankaalla, mutta neuvolalääkäri keskustassa, on nykyinen asiointimuoto kinkkinen. Kunnan sisäinen muutto korostuu näissä palveluissa: raskausaikana asioidaan keskustassa, mutta lapsen synnyttyä siirrytään herkästi asumaan lähiöihin ja palvelun tarve siirtyy sinne.
– Neuvolan ja terveyskeskuksen toiminta-alueen rajaus: kun imeväisikäinen sairastaa pitkittynyttä nuhakuumetta, tk käskee aikaa varatessa asioimaan neuvolassa, ja neuvola ohjaa tk:een. Lopulta vauvan kanssa mennään illalla päivystykseen jonoja tukkimaan, kun asianmukaista hoitoa ei virka-aikaan saa.
– Perhepäivähoitajien pieni määrä. Kunnan tulee tukea perhepäivähoitajuutta ja lisätä resursseja perhepäivähoidon ja hoitopaikkojen koordinointiin. Esimerkiksi hoitopaikkoja jaettaessa tulee kodinomainen hoito priorisoida alle 2-vuotiaille.
– Erityispäiväkotien hoitopaikkojen priorisointi niille, jotka niitä tarvitsevat; esimerkiksi kielipäiväkodit. On se kumma, että lapsi ei saa hoitopaikkaa kaksikielisyyttä tukevasta päiväkodista, kun hoitopaikat ovat vieneet ns. elitistisistä syistä lapset, joiden kotona puhutaan ihan vaan rehellistä suomea.
Näistä huomioista keskustelimme lisää Oulun Vasemmiston kuntavaaliohjelmaseminaarissa lauantaina 19.5. Henkseleitä paukutellen voin paljastaa, että näiden teemojen ympäriltä kuntavaaliohjelmaan tuli kirjattua useampikin teesi. Kuntavaaliohjelma julkistetaan huomenna keskiviikkona 23.5. Tällä kertaa siis näin päin, että teoista sanoihin. Syksyllä sitten taas tekoihin.
Kuvassa Kalevan kuvaaja ottaa kuvaa kahveja valmistelevasta Rinasta samalla kun massiivinen (:D) kolonna järjestäytyy lähtöön.
Lapsipoliittinen lenkki 16.5.2012
Olen viime päivien ajan lähestynyt uhkarohkeasti tuntemattomia lyömällä poliittisen mainoksen käteen. Siis pamfletin! Olen kiihottanut kansaa kokoontumaan yhteisen asian äärelle. Vastaanotto on ollut päällisin puolin hyvä ja positiivinen.
Miksi? Tapahtuman jälkeen lauantaina lyödään lukkoon Oulun vasemmiston kuntavaalien kärkiteemoja, ja tuohon tilaisuuteen haluan viedä terveisiä lapsiperheiltä, joiden edustus aktiivipuolella on aika niukka, ehkäpä siksi että arki lasten kanssa voi olla haastavaa. Oma kokemuspintani vauvaikäisen kanssa elämisestä on aika rajallinen, yhteensä noin kahdeksan kuukautta. Porukalla voidaan löytää eri ikäisten ja eri alueella asuvien lasten ja lapsiperheiden arjesta parannuskohtia. Enhän minä voi tietää onko Höyhtyällä tarpeeksi leikkipuistoja, tai onko Koskelan neuvola ruuhkaantunut. Tai miten esikoulu Korvensuoralla on järjestetty. Ja jos nämä asiat olisivatkin ok, niin mikä ei ole?
Omia huolenaiheitani ja tavoitteitani tällä hetkellä ovat
– Lapsille oma yhteispäivystys. Nykyinen lasten päivystys palvelee liian rajattua potilasryhmää. Lisäksi Oysin A-rakennuksessa sijaitsevassa päivystyksessä ei ole tutkintavälineistöä, joten röntgeniin, näytteenottoon ym. tutkimuksiin jonotetaan kuitenkin yhteispäivystyksen puolella. Usein lapsipotilaat menevät kuitenkin kiireysjärjestyksessä jonon kärkeen, niin miksei sitten heille järjestettäisi kokonaan oma jono, jossa päivystävä lastenlääkäri voi ratkaista hoitotarpeen paikan päällä eikä konsultaatiosoittorumban kautta?
– Lisää perhepäivähoitajia! Alle 3-vuotiaille tulisi pääsääntöisesti järjestää kodinomainen hoitopaikka. Toivoisin kunnan järjestävän lisäkannustimia perhepäivähoitajiksi ryhtyville. Esimerkiksi osa-aikainen perhepäivähoitajuus voisi lisätä työn mielekkyyttä. Työn ja perheen yhteen sovittaminen myös vuorotyö- ja yötyöaloilla tulisi olla isossa kunnassa joustavaa. Osa-aikaisen ja vuorotyön mahdollistavan kunnallisen osa-aikaisen hoidon tarvetta tulisi selvittää määräajoin ja järjestää palveluja sen mukaan.
– Oululainen lastenkulttuuri ansaitsee hatunnoston myös taloudellisesti. Hieno huomionosoitus oli lastenmusiikkiorkesteri Soivan Siilin valinta Vuoden taiteilijaksi 2012. Oulussa on pitkät lastenkulttuurin toimijoiden perinteet, silti omaehtoisen kulttuurin tekemiseen tulisi suunnata tukea esim. kolmannen sektorin toimijoiden kautta. Esimerkiksi taiteen tekeminen tuo lapselle hyvinvointia, onnistumisen iloa ja elämyksiä ihan samoin kuin aikuisillekin. Myös tulevaisuus tarvitsee ammattitaiteilijoita.
– Avoin varhaiskasvatus on arvokas lisä muun muassa kotihoidossa oleville lapsille, samoin neuvolan kautta järjestettävät eri kerhot. Yhä suurenevassa muuttovoittokaupungissa tukiverkkojen tärkeys lapsiperheiden elämässä korostuu. Vertaistuki ja palvelut nuorille ja uusille perheille, monikkoperheille ja erityislasten perheille tulee tukea kunnallisesti, vaikkei niitä kunnan omina palveluina järjestettäisikään.
– Kantoliinassa tai -repussa lasta kuljettavalle tulisi myöntää maksuvapautus paikallisliikenteessä (samoin kuin rollaattorilla kulkevalle) sosiaalisista syistä, ei vain turvallisuusnäkökulman vuoksi, jolla lastenvaunujen maksuttomuus on toistaiseksi perusteltu.
Kiinnostuitko? Liity joukkoon tapahtuman Facebook-sivulla .
Tervetuloa!
Lapsipoliittinen lenkki
Ke 16.5.2012 klo 13
Kokoontuminen Kahvila Nekka, Uittokuja, Länsi-Tuira
Lenkki 3,8 km ja n. 45 min
Kahvit ja keskustelu noin 1/2 h.
Mukaan: vaikuttamishalu, säänmukainen varustus, lapsi/lapset.
Kolumni: Juonittelua kuntapolitiikkaan
Vappumarssin jälkitunnelmissa julkaisen blogissani myös Uusi Oululainen – vasemmiston vappulehdessä julkaistun kolumnini. Simakupit ilmaan ja harasoo! Iloista vappua kaikille.
***
