Hallintosääntö ja palveluverkko
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.4. koettiin ”vallankaappaus”. Valtuusto päätti muuttaa hallintosääntöä niin, että palveluverkkosuunnitelmasta päättää valtuusto eikä kaupunginhallitus. 27 valtuutetun aloite hallintosäännön muuttamisesta sai taakseen 35 ääntä.
Hallintosääntö elää
Monissa kunnissa hallintosääntöä rukattiin viime vuonna vastaamaan paremmin uuden kuntalain henkeä. Uuden kuntalain mukaan kunnissa ja kaupungeissa ei voi olla useita johtosääntöjä, vaan yksi hallintosääntö, jonka jatkodelegoinnilla eri päätös- valmisteluvastuut määritellään kuntaorganisaation muiden elimien tehtäviksi. Kyse on siis siitä, kuinka paljon päätösvaltaa ylin päättävä elin valtuusto haluaa antaa muille toimielimille.
Oulun hallintosääntö hyväksyttiin kesäkuun 2017 valtuuston kokouksessa. Pohjaesitys tuli kaupunginhallituksen kehittämisjaostolta (jota ei ole enää hallintosäännön muutoksen jälkeen olemassa). Hallintosäännön käsittelyssä tehtiin useita muutosesityksiä ja niistä äänestettiin. Samassa paketissa päätettiin eri johtokuntien kokoonpano, henkilöstöasioista päättäminen ja monta muuta toimintaa ohjaavaa kirjausta. Kokonaislinja muutoksissa oli se, että kaupunginhallituksen valtaa suhteessa valtuustoon kasvatettiin. Muun muassa henkilöstön lomautuksesta päättää nykyään kaupunginhallitus.
Hallintosääntöä on tätä kirjoitettaessa muutettu jo kaksi kertaa viime kesän päätöksen jälkeen. Teknisesti hallintosäännön muuttaminen ei ole vaikea asia.
Miten tässä näin pääsi käymään?
Alunperin kehittämisjaosto oli päättämässä palveluverkon suhteen kirjausta, jossa kaupunginhallitus päättää palveluverkosta ”kaupunkistrategian linjausten” mukaisesti. Tuo kirjaus todettiin liian laveaksi, ja tuossa kokouksessa, siltä istumalta kirjaus muutettiin muotoon ”kaupunginhallitus päättää palveluverkosta kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti”. Kuitenkin kirjaukset valtuuston ja lautakuntien osalta jäivät tekemättä ja lautakuntien vastaavissa teksteissä puhutaan kaupunginhallituksen hyväksymistä suunnitelmista. Myös siitä, mitä ”valtuuston linjauksilla” tarkoitetaan, oli eri näkemykset eri osapuolilla. Kokouksen pöytäkirjan asiaan liittyen löytää täältä.
Tarkoituksenmukaisuus
”Palveluverkkosuunnitelmasta päättäminen sisältää osin yksityiskohtaisia ratkaisuja, joista päättäminen kaupunginvaltuustotasolla on epätarkoituksenmukaista.”
Kaupunginjohtajan perustelu hallintosäännön jättämiseksi ennalleen ei ole kovin kestävä. Oulun koulut 2020-luvulla oli nimenomaan palveluverkkopäätös. Samoin muutama vuosi sitten päätetty Palvelumalli 2020 oli vastaava asiakirja hyvinvointipalvelujen osalta. Miksi siis uusi palveluverkko ei voisi olla valtuustotason asia?
Miten muualla tulkitaan?
Kuntalain 39 §:n 5. kohdan mukaan kunnanhallituksen tehtävänä on vastata kunnan toiminnan yhteensovittamisesta. Helsingin, Espoon ja Vantaan hallintosäännöt eivät ota asiaan kantaa sanan ”palveluverkko” osalta. Tampereen hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävänä on ”ohjata useita palvelualueita koskevia palvelumalli- ja palveluverkkoratkaisuja”, ei siis päättää niistä. Oulun hallintosäännön kirjaus tuli tehtyä työtapaturmaisesti liian tiukalle tulkinnalle.
Palataan marssijärjestykseen
Päätöksenteonhan pitäisi mennä niin, että on yksi ”raamattu”; kaupunkistrategia, josta johdetaan eri ohjelmia ja niistä toimeenpantavia päätöksiä. Siis hypoteettinen esimerkki: kaupunkistrategiassa sanotaan, että Oulu on nuorille hyvä kaupunki. Sitten tehdään ohjelma nuorten asioista, jossa mietitään miten strategian tulokseen päästään ja lopuksi toimeenpannaan ohjelmassa suunnitellut toimenpiteet.
Nyt on käynyt toisinpäin. Viime syksynä kaupunginhallituksessa hyväksyttiin ”valmistelua ohjaava” muutosohjelma, joka tähtää useiden hallintokuntien säästöihin noin 30 miljoonan euron edestä. Muutosohjelman hyväksyi kaupunginhallitus ja se tuotiin valtuustolle vain tiedoksi. Palveluverkkoselvitys, josta hallintosääntökinastelu johtaa juurensa, valmisteltiin virkamiestyönä muutosohjelman säästötavoitteiden perusteella. Kaupunkistrategiaa alettiin valmistella vasta tämän jälkeen, eikä se ole vielä edes valmis, vaan tavoitteet ja mittarit puuttuvat kokonaan. Jatkovalmistelusta vastaa ja indikaattorit sekä mittarit määrittää yllätys, yllätys, kaupunginhallitus.
Ei se ole kumma, että valtuusto jotain valtaa haluaisi itsellään pitää.
Kohti kevättä ja loputonta voittoa
Kuntavaaleista on kulunut viikko, tarkistuslaskenta tehty ja pääkoppa on huilannut sen verran, että jotain ajatuksia voi saattaa lauseiksi saakka.
Ensinnäkin: KIITOS ÄÄNESTÄJILLENI
ja tukijoille, apureille ja kotijoukoille! Lupaan olla luottamuksen arvoinen valtuutetun tehtävässä. Olen tosi tyytyväinen äänimäärään: lähes triplasin sen edelliskerralta ja nousin varavaltuutetun paikalta listan neljänneksi heti entisten ja nykyisten kansanedustajien perään. Oli mukavaa vertailla henkilökohtaista saldoa myös muiden puolueiden ehdokkaiden äänimääriin. Rohkeasti tulkitsen, että jotain on tullut tehtyä oikein 🙂
Vasemmistoliitto sai siis yhden paikan lisää Oulun valtuustoon. Pohjois-Pohjanmaalla ohitimme kokoomuksen ja olemme piirin toiseksi suurin puolue! Persut romahtivat, kannatus hajaantui ainakin Oulussa Aidon suomalaisen yhteislistan ja nukkumisen välimaastoon. Vihreiden nousun myötä selkiää, nousivatko talousliberaalit vai punavihreät ja minkälaista yhteistyötä minkäkin ryhmän kanssa voi tehdä. Valtakunnallisesti tarkastellen valtuustot naisistuivat ja nuorenivat. Mutta miten meillä?
Oulun vasemmiston 11 valtuutetusta vain kolme on naisia. Varavaltuutetut mukaan laskien 22:sta luottamushenkilöstä 7 on naisia. Naisten uupumisen luulen johtuvan ainkain osin siitä, että näissä vaaleissa äänestäjät keskittivät ääniä tutuille nimille, ehdokkaille, joihin puolueet henkilöityivät. Meillä naisten äänet keräsi Hanna Sarkkinen. Keskustaa haravoi kaupunginhallituksen puheenjohtajana tutuksi tullut Riikka Moilanen ja valtuuston puheenjohtaja Hänninen oli kokoomuksen listan eniten ääniä saanut. Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja, julkisuudessa paljon teemoillaan esiintynyt Jenni Pitko rohmusi hänkin yli 1300 ääntä.
Koska kuntavaalit eivät koske pelkästään valtuustopaikkoja, tämä tarkoittaa, että tiettyihin lautakunta- ja toimikuntapaikkoihin naisilla tulee olemaan vientiä. Luottamushenkilöiden paikkojen jakoon vaikuttaa itse kunkin valituksi tulleen tai ehdolla olleen omat intressit, jotka voivat liittyä valtakunnan, maakunnan tai kunnan politiikkaan. Merkittäviä paikkoja, joihin kuntavaalituloksen perusteella ihmisiä valitaan, ovat mm. nykyiset maakuntavaltuusto ja -hallitus, sairaanhoitopiirin elimet, koulutuskuntayhtymä, kaupungin osake- ja osakkuusyhtiöt, suuret lautakunnat siku, hyve, y&y ja uusi BusinessOulu liikelaitos sekä tietty kaupunginhallitus ja valtuuston puheenjohtajisto.
Lisäksi paikkojen jakoon vaikuttaa puolueiden strategiat: mitä puheenjohtajuuksia milläkin päätöksenteon osa-alueilla kukin haluaa ottaa haltuun ja osoittaa asiantuntemusta. Vieläpä henkilökohtaisiin toiveisiin voi vaikuttaa sekin, mistä sidosryhmistä äänet ovat tulleet vai onko valittu henkilö ns. yleispoliitikko. Monet ehdokkaat profiloituvat ajamaan tiettyjen ryhmien asioita, jolloin luontevaa on pyrkiä ao. asian toimielimeen lähemmäs päätöksenteon valmistelua.
Ja seuraavaksi on luvassa maakuntavaalit. Jos se sote joskus tulee. Maakuntavaalien tuloksen perusteella kuntien elimiin voikin tulla muutoksia, kun jo kertaalleen valitut päättäjät siirtyvät seuraavalle päätöksenteon askelmalle. Tämä on kuitenkin normaalia kehitystä, joka antaa tilaa uusille päättäjille, joita oli ilahduttavan paljon vasemmistonkin riveissä – ja jotka pärjäsivät mainiosti kampanjatyössä!
Uusi valtuusto aloittaa työnsä kesäkuussa. Tällä välin puolueet neuvottelevat paikkajaosta ja vanhat elimet pusertavat tehtävänsä loppuun. Työn juhlaa, vappua, saamme juhlia tänä vuonna poikkeuksellisesti vaalivoiton siivittämänä – nyt vaalityötäkin saa juhlia! Tavataan siis kaduilla, toreilla ja tapahtumissa!
