Näkymätöntä mustetta Muutosohjelmassa
Muutosohjelma 2020 on linjapaperi, jossa pyritään kuvaamaan, mitä Oulun kaupungissa on tehtävä, jotta säilymme hengissä maakuntauudistuksesta. Pääpiirteittäin sote- ja maakuntauudistus vaikuttavat niin, että 30–40 % kunnan työntekijöistä siirtyy maakunnan palvelukseen, samoin irtain omaisuus maakunnalle siirtyvien toimintojen osalta (liittyen pelastustoimeen, ensihoitoon ym. viranomaistoimintoihin). Maakunta vieläpä vuokraa määräajaksi kaupungilta ne tilat joissa toimintoja aikoo pyörittää. Näihin tiloihin, irtaimeen ja henkilöstöön käytetyt velat sen sijaan jäävät kaupungille, ja tämäkös pelottaa. Oulunkin ”liikevaihto” putoaa uudistuksen jälkeen 1,3 miljardista 600 miljoonaan, mutta velat jää. Suhteellinen velkaantuneisuus nousee jonnekin 130 % tuntumaan. Valtion asettamaa kriisikuntakriteeriä panikoidessa unohtuu, että ongelma on koko valtakunnan yhteinen. Näillä kriteereillä kaikki Suomen kunnat ovat kriisikuntia v. 2020. (No ei ehkä Kauniainen). Talousjohtaja Weisellkin kommentoi Kalevassa viikonloppuna että hyvinhän meillä oikeastaan menee, tilanne ei ole lohduton.
On hyvä, että tulevaisuuteen varaudutaan selkeällä ohjelmatyöllä. Oulun kaupungin Muutosohjelma 2020:ssa on kuitenkin pari kohtaa, jotka jäävät niin mystiseksi tai vajaiksi, että epäilen niiden kirjoitetun näkymättömällä musteella.
40 miljoonan musta aukko
Dokumentissa puhutaan ristiin kahdesta asiasta: ”Talouden tasapainottamistarpeen on arvioitu olevan noin 40 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä” ja toisaalla ”…vuosikatetavoite on 40 miljoonaa nykyistä suurempi vuonna 2020.”
Vuosikate on luku, joka kuvaa toimintamenojen ja tulojen suhdetta. Aiempina vuosina tehty ali- tai ylijäämä ei vaikuta tarkasteluvuoden vuosikatteeseen. Tämän vuoksi Oulu voisi vaikka tehdä ylijäämäisen tuloksen vuosina 2018 ja 2019 ja silti jäädä saavuttamatta tavoitetta vuonna 2020 – tai ottaa joka vuosi sata miljoonaa velkaa ja silti tehdä vuosikatteeltaan paremman vuoden. Hauskaa, että lähtötilatarkastelussa ero viime vuoden vuosikatteen ja tämän vuoden ennusteen ero on 37 miljoonaa euroa. Toivotaan nyt kuitenkin, että tavoitteena on saavuttaa pysyvä vuosikatetaso siihen 80–100 miljoonan hujakoille.
Leikataan, höylätään, fiilataan
Asiakirja pohjaa käyttötalousmenojen leikkaamiseen. Esimerkiksi sivistys- ja kulttuurilautakunnan säästötavoite on 5 miljoonaa vuosittain. Asiakirjassa esitellään vaihtoehtoiset tavat toteuttaa säästöt: joko henkilöstömenoja karsimalla tai rakenteellisilla muutoksilla. Rakenteellisten muutosten ongelma vain on, että ne vaativat yleensä investoinnin, jotta rakenne saadaan muutettua, ja rakenteellinen säästö alkaa näkyä vasta muutaman vuoden kuluttua, esim. kouluverkkoratkaisuissa väliaikaiset väistötilat ja rakennettavat tilat vaativat ensin investointirahaa. Näitä rakenteelliseen säästöön tähtääviä investointeja ei olla huomioitu, joten todellisuudessa sopeuttamistarve onkin enemmän kuin 40 miljoonaa.
Missä tulopuoli?
BusinessOulun osiossa kerrotaan, että liikelaitoksen toiminta tähtää verotulojen nousuun. Määrää ei kuitenkaan täsmennetä. Työttömyyskorvauksista aiotaan saada säästöä 570 000 euroa. Se on Oulussa, sakkomaksujen luvatussa maassa hävyttömän vähän. Harmillista myös, että poliitikkojen perustaman Oulun malli -työryhmän, joka on käynyt läpi työllisyys- ja työllistämisasioita tämän syksyn, raportointi ei ehtinyt mukaan muutosohjelman valmisteluun. 25 miljoonaa euroa sakkomaksuja on liikaa, ja nyt muutosohjelman yhteydessä kaupunginhallituksen päättämä yhteistoimintamenettelyn aloittaminen voi heikentää kaupungin mahdollisuuksia työllistää. Toivottavasti Oulun malli saa kannatusta sentään talousarviokäsittelyssä.
Asiakirjassa ei myöskään oteta kantaa verokehitykseen. Oulussa suuret yritykset, jotka tekivät tappiota 2000-luvulla, saavat nyt maksaa täyttä yhteisöveroa, kun tappiontasausjärjestelmän 10 vuoden armonpullavuodet umpeutuvat.
Tuotto-odote kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Oulun Sivakalta tulee olemaan 1 miljoonan vuosittainen paukku pienituloisilta kaupungin kassaan vuokrankorotusten muodossa. Vuokrankorotuksista on itse asiassa jo päätetty Sivakan hallituksessa ennen valtuuston päätöstä. Vuokrankorotusta luonnehditaan maltilliseksi, n. 6 c/m2. Vuodessa se tekee kuitenkin pienituloiselle parinsadan lisämenon. Sivakan tuotto on myös määritetty vuosittaiseksi – ja jonakin toisena vuonna vuokrankorotuspaineita voi tulla muista toiminnoista. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että kaupunki ei edellytä tuottoa tällaisena vuonna.
Kolmasosan kaatokori
Harmillinen yksityiskohta paperissa on se, että 40 miljoonan tavoitteesta kolmasosalle ei ole esitetty lainkaan toimenpiteitä. Dokumentissa viitataan toimenpiteisiin, joilla katetaan 13,5-15,5, miljoonan edestä rakenteellista säästettävää – nämä toimenpiteet kuitenkin päätetään myöhemmin. Ohjelma-asiakirjan luonne piti olla valmistelua ohjaava ja linjaava asiakirja, niin että päätetyt toimenpiteet tuodaan asiakohtaisesti kuhunkin päätöksentekoelimeen erikseen päätettäväksi. Miten koko luottamushenkilöorganisaatio voisi sitoutua tällaiseen linjaukseen? Ajatellaan vaikka Sikua: tehdään ensin linjatun mukaan rakenteellisia korjauksia viidellä miljoonalla per vuosi, ja lopussa todetaan että 10 miljoonaa puuttuu. Siinä kohtaa virkamies vetoaa tehtyyn linjaukseen, tuo esityksen henkilöstövähennyksistä ja lautakunta on puun ja kuoren välissä joutuessaan päättämään.
Muutosohjelman suhde muihin ohjelmiin
Kaupungin suurimpia linjapapereita käsitellään näin valtuustokauden alussa yhtä aikaa ja rinnan. Toisaalta se on hyvä, mutta välillä melko sekavaa. Muutosohjelmassa on aineksia vuoden 2018 talousarviosta sekä omistajapoliittisesta ohjelmasta. Tai sitten niissä on aineksia Muutosohjelmasta. Kaikkia näitä papereita sitoo yhteen yhteistoimintamenettely, jonka kaupunginhallitus päätti käynnistää tänään 16.10.
Saari, saari, Hietasaari
Kesäkuu 2013: Hietasaaren kaava oli lausuntokierroksella eri johto- ja lautakunnissa. BusinessOulun johtokunnassa tein lausuntoon muutosesityksiä, jotka eivät saaneet kannatusta. Jätin eriävän mielipiteen johtokunnan jättämään lausuntoon, se koostui lähinnä kolmesta asiasta:
1. asemakaavaluonnos oli osin ristiriidassa yleiskaavaa varten tehtyjen taajamakuva- ja täydennysrakentamisselvitysten kanssa
2. liikenteellisesti kohde ei mahdollista hankkeen laajenemista tulevaisuudessa, pysäköintipaikkojen riittävyys oli kyseenalainen, muiden toimintojen syntyminen huvipuistohankkeen yhteyteen ei mahdollista tilan puutteen vuoksi.
3. kansalaisvastustus tullenee vaikuttamaan hankkeen menestykseen – – siksi Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen ja BusinessOulun tulisi aktiivisesti etsiä vaihtoehtoista sijoituspaikkaa huvipuistokonseptille
Kaava lähti tuolloin eteenpäin muokattavaksi luottamuselimistä ja kuntalaisilta saadun palautteen perusteella. Julkinen keskustelu hiljeni hetkeksi ja kaavoitus teki yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa konsensuksen löytämiseksi.
Kun kaava tuli muutosten ja yhdyskuntalautakunnan käsittelyn jälkeen kaupunginhallitukseen tänä syksynä, se oli muuttunut kahdeksi kaavaksi, kun alueen käyttäjien, palstaviljelijöiden ääntä oli kuunneltu. (Mielestäni varsinkin tuo palstaviljelypuoli eli Vaaskiventien kaava on varsin onnistunut. Se toteuttaa jopa pienimuotoista, huvikumpumaista rakentamista ja kulttuurihistoriallista perimää – ja nyt tästä hienosta harrastuksesta pääsee toivottavasti osalliseksi useammat!)
Tänä iltana valtuustossa äänestettiin ensin siitä, jätetäänkö kaava pöydälle ja käsitellään vasta ensi vuoden puolella. Olisin ollut valmis antamaan vielä tilaa terapeuttiselle keskustelulle, vaikka pääpiirteittäin argumentit puolin ja toisin ovat hyvin tiedossa. Seuraavaksi äänestettiin siitä, palautetaanko kaava valmisteluun niin, että siitä poistetaan huvipuiston varaus ja pysäköintipaikat. Äänet jakautuivat pohjaesityksen voittaessa 50–15–2 ja itsekin olin hyväksymisen kannalla.
Hietasaari on keskustan läheisyyden johdosta kovan maankäytön paineen alaisena. Itse kannatan täydennysrakentamista keskustassa ja keskustan läheisillä alueilla. Esimerkiksi Heinäpäässä ja Tuirassa on tiivistämisen varaa. Tiivistäminen mahdollistaa eheän ja edullisen infrastruktuurin sekä joukkoliikenteen kehittämisen, mutta sillekin on paikkansa. Toppilansalmen molemmin puolin rakennetaan jo, ja Vaakunakyläänkin tulee asutusta. Jututettuani alueen yrittäjiä hekin totesivat, että kaava voisi mahdollistaa sen, ettei saarta kaavoiteta täyteen kerrostaloja. Mieluummin näen Hietasaaressa matkailijoita ja meren kuin betonitalojen meren.
Kulttuurihistoriallisesti arvokas Hietasaari ei muuten ole ollut aiemmin metsää, vaan viljelyaluetta. Hietasaari pääsi metsittymään, kun vakituinen asutus maatilojen myötä väheni 1950–1960-luvuilla. Tuo kehitys ei ole kuitenkaan ollut huono asia. Hyväksytty kaava jättää saareen vielä vihreääkin. Korkeampaa puustoa säilyy ulkoilureittien ympärillä, vaikka parkkipaikkojen vuoksi siirrettyjen viljelypalstojen alta istutusmetsä kaadetaankin.
Kaavaa itsessäänhän ei vastusteta, eikä huvipuistoa, vaan sanotaan, että huvipuisto ei sovi Hietasaareen. Hietasaaren rauhaa ei kuulemma häiritse toimintaansa laajentava Vauhtipuisto, Meri Oulun kesäteatteri tai tanssipaviljonki, saati majoituskapasiteettia hyödyntävät alueella matkailijat – ainoastaan huvipuiston kiljahdukset pilaavat idyllin. Ainoastaan huvipuiston käyttäjät tulevat autoilla, jotka vaativat parkkipaikkoja.
Argumentoidaan, että huvipuisto voisi mennä Kempeleeseen. Tai radan varteen. Tai meren päälle. Tai mihin vaan. Voi toki mennä, jos yrittäjä niin haluaa. Voihan Hietasaareen huvipuistolta vapautuvalle tontille tuoda jotain muuta toimintaa. Voihan se olla niinkin, että yrittäjän rahoitus on jo kadonnut seitsemän vuoden jahkailun aikana ja joudumme/pääsemme tämän vaihtoehdon eteen. Samaten monet tahot esittävät ideoita siitä, mitä muuta huvipuiston sijasta Hietasaareen voisi tulla. Mutta missä on samanmoinen jono toteuttajia näille visioille? (Jos ihan totta puhutaan niin näitä toimintoja; kotieläinpihaa, melontaa jne. on tulossa jo nytkin, jee!) Antaa siis yrittäjän yrittää ja katsotaan, mihin se riittää.
Nallikarin ranta saatiin hienoon kuntoon EU-hankkeen rahoituksella. Oulun kaupungin oma leirintäalue on juuri saanut valmiiksi uudet loma-asunnot. Ei ole Edenissä viime aikoina käyneelle yllätys eikä mikään salaisuus, että kylpylähotelli kaipaa remonttia, jota ei tulla tekemään, jos alue ei muuten houkuttele kävijöitä. Oulussa ei ole ”sitä matkailukohdetta” joka muista isommista kaupungeista löytyy. Hietasaari-kokonaisuus voi olla se. Luontomatkailun tarpeisiin ja metsäkokemuksia kaupunkilaisille tuomaan syntyköön Sanginjoki.
Mistä tänään säästettäisiin?
Eletään vuodenkierrossa sitä aikaa, jolloin kunnissa valmistaudutaan kuumeisesti tulevan vuoden talousarvion tekoon. Oulussa hallintokunnat muotoilivat omat menoarvionsa elokuun loppuun mennessä ja kaupunginjohtaja puolestaan pistää parhaillaan rukseja saamiensa ehdotusten päälle. Lokakuun lopussa, siis kuukauden päästä, pitäisi luottamushenkilöiden päästä rukkaamaan sisältötasolla sitä, mitä ensi vuonna on vara tehdä – jos nyt tänä vuonna talousarviokirjan esitysmuoto olisi sellainen, että siitä ymmärtäisi sitä sisältöä…
Mutta! Samaan aikaan kaikki Oulun toimintayksiköt etsivät keinoja saada kuluvan vuoden talousarvio kiinni. Alijäämää näyttäisi tulevan 80 miljoonaa euroa. Keväällä kauhisteltiin yhteisöverojen niiaamista. Ratkaisuehdotus kaupungintalolta oli lomauttaa omaa henkilökuntaa – luottamushenkilöistä vasemmisto piti tiukasti kantansa siinä, että Oulun rakennemuutos ja yritysverojen heikko kertymä ei ole kaupungin työntekijöiden syytä saati vastuulla, ja ryhmien yhteisellä päätöksellä lomautuksilta vältyttiinkin. Nyt, kun verototeuma loppuvuodelle näyttääkin talousarvion mukaiselta, ovatkin toimintatulot hiipuneet ja toimintamenot kasvaneet – kokonaista 30 miljoonaa euroa. Jälleen leikkurin katse katse kääntyy omaan toimintaan ja tehostamisen tarpeeseen. Mutta entä ne hankinnat, jotka tekevät 50 % kunnan menoista? Ulkoa ostetun palvelun tuotantotapaan ja sitä myötä hintaan emme voi vaikuttaa, miksi siis tämä kauhea vimma ajaa palveluja oman kontrollin ja päätösvallan ulottumattomiin?
Sotehan se on aina (ja varsinkin erikoissairaanhoito) pahin määrärahansa ylittäjä, viimeisimmän arvion mukaan Hyve-lautakunta ylittää toimintamenonsa melkein 22 miljoonalla. Tästä erikoissairaanhoidon ylityksen osuus on yksinään 8 miljoonaa ja sairaalaostojen 3,1 miljoonaa. Haluaisinkin nähdä syksyn, jolloin hyvinvointilautakunnan budjettia ei jo valmiiksi aliresurssoitaisi. Tuntui hämmentävältä tehdä kaupunginhallituksessa päätös psykiatrisen sairaanhoidon keskittämisestä (eli oman toiminnan lakkauttamisesta ja samalla muutaman laitospaikan vähentämisestä) kun tiedetään, että sairaanhoitopiiriltä ostettuna loppulasku menee alkuvuosina pari milliä pitkäksi, ennen kuin omana toimintana järjestettävät ennaltaehkäisevät toimet alkavat purra.
Onneksi ongelma on valtakunnallinen; kurjasti pärjääviä kuntia on muitakin. Siksipä ongelmaan on keksitty ratkaisu: kun pakollisten tehtävien suorittamisessa ei ole mistä säästää, niin vähennetään niitä pakollisia tehtäviä. Valtiovarainministeriön kuntarakenneuudistuksen tietopankki -internetsivuilla on kysely, johon voi ihan tavan kuntalainenkin käydä kommentoimassa, mikä kuntien tehtävissä on turhaa tai mille taholle tehtävät kuulisi järjestää. Mielestäni järjestöjen (ja muidenkin kolmannen sektorin toimijoiden kuten yhteiskunnallisten yritysten) vastuuta mm. kulttuuri-, liikunta- ja erityisryhmien avustajapalveluissa voitaisiin lisätä, maa- ja metsätalouden sekä työllisyyden ja elinkeinojen toimialueilla on sellaisia tehtäviä jotka sopisivat ELY-keskuksille, sillä niissä on tarvittavia tilastoja ja muuta samantyyppistä toimintaa, ja että sote-puolella toimeentuloon liittyvät asiat tulisi keskittää puhtaasti yhdelle toimijalle, esim. Kelalle ja mieluiten perustulon muodossa, niin loppuu se tehoton paperien pyörittely ja luukuilla juokseminen (jo aiemmin pyörittelemissäni luvuissa Hyve-lautakunnan ylityksissä työmarkkinatuen ja toimeentulotuen ylitys on 5,1 miljoonaa euroa).
Eipä siinä, mennään siis pää pystyssä loppuvuotta ja uutta vuotta kohti. Totuus on kuitenkin se, ettei kolmen kuukauden aikana enää saada Oulun tämän vuoden kuluja kiinni. Ellei sitten panna koko kaupunkia kiinni, kuten joku jo Kalevan juttutuvassa ehdotti. Tai lopetetaan sairastaminen ja mennään kaikki töihin! Valoa tunnelin päässä näkyy kuitenkin: Euroopan talousalue virkistyy vuonna 2014, ja korkotaso on kuitenkin sen verran alhaalla, että jos tämä tästä todella kirkastuu muutamassa vuodessa, niin selätämme nuo mittavat lainatkin. Että ei muuta kuin vyötä kireämmälle ja investoimaan!
…ja ihmisillä hyvä tahto
Viime kirjoituksestani on aikaa. Puolustaudun kuntavaalien positiivisen tuloksen taakse! Olen saanut tutustua mainioihin ihmisiin eri valtuustoryhmistä ja virkamieskunnasta. Olen päässyt neitseellisenä tutustumaan lähes maagiselta tuntuneen ”Rokuan budjettiseminaarin” kulkuun. Olen saanut istua ja kuunnella, ja olenpa saanut puheenvuorojakin. Lisäksi olen lukenut ehkä kolmen riisin verran esityslistoja ja liitteitä. Taidan pikku hiljaa alkaa oppia luottamustoimen hoitoon.
Viime maanantaina kaupunginvaltuuston talousarvion käsittelyssä ei tapahtunut ihmeitä. Yksikään valtuutettujen tekemä muutosesitys ei mennyt läpi, toisin sanoen kaupunginhallituksen esitys äänestettiin lopulliseksi. Monet valtuutetut ovat pettyneitä, ja syystäkin – edes mitä kauneimmat ja kustannusvaikutuksiltaan vähäisimmät muutosesitykset eivät päässeet kirjauksiksi kirjaan. Monet esitykset vedettiin pois, ja tuodaan uudelleen käsittelyyn aloitteina. Siis miksi näin?
Kaupunginhallituksen budjettikäsittely eteni päällisin puolin ryhmien hyvässä konsensuksessa. Useista ryhmistä nostettiin esiin samat kärkiteemat, jotka haluttiin viedä läpi. Näihin kustannusvaikutuksiltaan jo kohtalaisiin (kuitenkin useita miljoonia euroja tarkastelukaudella 2013-2015!) esityksiin tartuttiin ”tahtotilassa”. Korvensuoran koulun tilanteen tahdottiin etenevän. Perhetyöntekijöitä haluttiin perheisiin asti. Oulu-lisä tahdottiin säilyttää.
Useaan otteeseen manattiin itse talousarviokirjaa. Oli mahdotonta jälijittää, missä hallintokunnissa on tapahtumassa muutoksia ja mihin suuntaan, kun kirjaan oli koottu kaikkien yhdistyvien kuntien yhdityvien lautakuntien talousarviot. Lisäksi nurkan takana kummittelee palveluverkkoselvitys, jonka vaikutukset palveluiden saatavuuteen kullakin alueella tullaan näkemään vasta 15.1.2013 jälkeen. Useita palvelutason säilyttämiseen perustuvia muutoesityksiä karsittiinkin ykkösasioiden listalta juuri palveluverkkoselvitykseen vedoten. ”Lamput pimiänä verhot edessä”, joku kuvasikin päätöksentekotilannetta Rokuan budjettiriihessä.
Koska kaupunginhallitus teki jo isompia muutoksia kaupunginjohtajan esitykseen, tuli vastaan tilanne nimeltä budjettikuri. Käytännössä ryhmät sopivat, että uusia pelimarkkoja ei pöydälle tuoda enää valtuuston toimesta. Tilannehan olisi suorastaan jännä, jos valtuustokäsittelyssä jo ennestään tiukkaan talousarvioon pyörähtäisikin muutama kymmenen miljoonaa lisää menoja. Siksipä maanantain äänestyskokous olikin poliittista teatteria parhaimmillaan. Ryhmäkuri näyttäytyi turhankin tiukkana, kun esitetyt sanamuotovalinnatkin olivat tulenarkaa aluetta. Käytännössä ryhmät äänestivät vain omien esitystensä puolesta. Joku hurjapää saattoi äänestää tyhjää osoittaakseen tukensa asialle, vaikka esitys tuli toisesta ryhmästä. Tahdonilmaus sekin. Itse koin lievää jakomielisyyttä, kun seurasin kokousta. Monet ansiokkaat esitykset eivät näyttäneet saavan edes sitä tyhjää ääntä. Ja itsehän varavaltuutetun statuksella en ollut edes ”napilla”.
Siltikin, Korvensuoralle on myönnetty suunnittelumääräraha ensi vuodelle. Talousarvion ulkopuolisena asiana Höyhtyän asemakaava palautui valmisteluun valtuuston käsittelyssä. Näiden molempien tapahtumien taustalla on näkyvä kansalaisaktiivisuus. Mitä enemmän asianosaiset pitävät asiaa ja sen epäkohtia sekä perusteluja esillä, sen helpompi asiaan on tarttua ja päätyä aktiivien kantaan. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin huolestunut siitä, miten käy niiden, jotka eivät osaa tai pysty pitämään melua itsestään? Keskustelu käy hypen ympärillä, kun ”Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu.”
Ensi vuotta ja kokonaista neljää istuntavuotta ajetellen lupaan jatkossakin toimia hyvässä tahdossa. Mutta esitän toiveen, että kaikki luottamushenkilömme, ”hyvän tahdon lähettiläät”, kääntäisivät näkökulmaa ilmeisimmästä ja esiin tulevimmasta asiasta hieman sektorin sivulle, hakien laajempaa katsantokantaa. Tuoreena poliitikkona lupaan opetella myös itse tämän taidon.
Hurjan riepottelusyksyn ja ”pimeillä lampuilla ajon” jälkeen päiväkin alkaa tänään pidentymään – toivottavasti kokouspäivät eivät kuitenkaan pitene! Oikein mukavaa joulua ja menestystä vuodelle 2013 kaikille lukijoille ja tukijoille. Levätkää ja olkaa läheistenne kanssa. Nauttikaa perusasioista.
Hyvää joulua ja uutta Oulua!
